Maailmanparantajahenkilö menee vähän itseensä.

Kolme viikkoa kotona ja vähän ylikin. Hanasta juotavaan veteen ja päällystettyihin teihin on aika helppo tottua takaisin. Kokemukset alkavat hiljalleen pelkistyä anekdooteiksi. Ei kai sentään?

Täällä ollaan kovasti omistauduttu laadukkaan hoidon järjestämiselle ja valtakunnan joka kolkkaan havitellaan nyt tasapuolisia ja yhtäläisiä päivystyspalveluja. Tämänhetkisten noin 60 ympärivuorokautisen päivystyksen korvaamiseksi kaavaillaan koko maahan 20-30 keskitetympää yksikköä. Varmasti saa labratutkimukset kädenkäänteessä ja mitä ikinä tarvitaankaan, näin on ajateltu. Ja ne tiet on sentään hyvin päällystettyjä, jos vaikka matka vähän piteneekin.

Männäviikolla vastaan tuli myös valaiseva kirjoitus siitä, miksi esimerkiksi miljoonan t-paidan lahjoituskampanja ei ole kovinkaan hyvä idea ja mitä muita esimerkillisen huonoja kehitysapuja on keksitty.

 

Terveisiä täältä globaalista pohjoisesta sinne Afrikkaan. Saatavilla kaikkea ja paljon tarpeellistakin, myös toppatakkeja. Ja tietysti niitä t-paitoja; eurolla voi jo saada muutaman.

 
Vertailuksi: Tansaniassa palvelut tuottivat vuonna 2010 yhteensä 48 % bkt:sta, maa- ja metsätalous 26 % ja teollisuus 24 %, kalastus 2 %. Suurimpia vientituotteita rahassa mitaten olivat tupakka (↑), cashew-pähkinät (↑) ja kahvi (↑). Aiempia suuruuksia viela 2005 olivat kulta (↓), timantit (↓) ja puuvilla (↓). Sementintuotanto on kasvussa, alumiini- ja tekstiititeollisuus laskussa. Maataloudessa härkävetoiset kyntövälineet olivat 2007/2008 ylivoimaisesti käytetyimpiä, traktorit vielä varsin harvinaisia (1,1 miljoonaa vs. 47 000 kotitaloutta). TJEU: Viralliset tilastot 2010.

Kerrotaan, että mitumba eli paaleissa mitattavat kierrätysvaatteet saivat alkunsa niihin aikoihin, kun Tansanian tekstiiliteollisuus romahti.

Huikeita kangoja, joissa piilee paljon viisauksia ja muitakin opetuksia.

Mitumban tarina, traileri ja itse elokuva katsottavissa netitse. Eli mitä tapahtuu niille vaatteille, jotka heitetään vaikkapa keltaiseen keräyslaatikkoon. Siihen ei tainnut tulla vastausta vieläkään, mihin joutuvat ne paidat ja naitidresit, jotka eivät mene kaupaksi myyjien kovastakaan huutamisesta huolimatta. Nimittäin eivät varmasti mene, on niitä sen verran paljon, ja uusia paaleja tulee koko ajan.

In other news: CA on päässyt jatkoajalle, koska historiallinen vääntö uudesta perustuslaista jatkuu tulosta tuottamatta. Viimeksi, kun seurattiin viikkoja jatkunutta tv-debattia suljetun vs. avoimen äänestystavan valinnasta, moni puhuja esiintyi kuin amatöörisaarnamies ja eläytyminen oli kuulijoiden puoleltakin yhtä voimallista. Lehdissä (ainakin siinä virallisessa) kirjoitettiin pitkiä kuvailuja siitä, millaisin ilmein edustajat olivat presidentin puhetta seuranneet. Suurin osa kuulemma osoitti suosiotaan riehakkaasti presidentin veistellessä vitsejä parin tunnin puheessaan, mutta muutamat, nimeltä mainitut, istuivat naama pitkänä ja murjottivat jotain pikkumaista.

Turvallista matkailua, kohta yksi: Laita käsi kulkukoiran suuhun.

Isoimmat mullistukset kotimaassa vaikuttivat tapahtuneen maitohyllyllä. Yhtäkkiä kaikissa tölkeissä oli kierrekorkit ja joku oli vihdoin keksinyt valmistaa mangopiimää.

Toista se oli reissussa. Edes kahvimaitoa ei saanut ilman palmuöljyä.

Continental-standardiaamiainen vähän paremmissa maisemissa.

Välipalojen parhaimmistoa.

Puoli kiloa lihaa, ennen ja jälkeen. Tarjoiluehdotuksessa olennaisena elementtinä kasa suolaa.

Melkein-pizza. Koskaan ei selvinnyt, mikä juuston virkaa teki. Toisessa paikassa käyttivät porkkanaraastetta, mutta sitä tämä ei ole.

Kerran syötiin illalliseksi elatuslientä, kun erehdyttiin kyselemään syötävää turhan aikaisin. Ei ollut tarjolla kuin lounaalta jäänyttä supua, eli lihaa muistuttavia kappaleita liemessä kylmän riisin kanssa. Edes siitä ei tultu kipeäksi.

Kauppahallissa oli edullista riisiä ja papuja. Maksoi saman verran kuin ekstra-pussillinen maitokahvijauhetta tai puolikas ananas.

Melko iso kala, ehkä maailman herkullisinta.

 Pöyristyttävän kokoinen papaija. Hallitus vakuuttaa, ettei ole syytä epäillä GMO-kähmäilyjä.

Muutama mädempi omena.

Yhtenä tyttöjen koulunkäyntiä vaikeuttavana tekijänä on vanhempien huoli. Koulumatkat voivat olla pitkiä ja pimeillä teillä turvatonta kulkea (ja sama tietysti pätee veden ja polttopuiden hakuun, vessareissuihin ynnä muihin taipaleisiin). Oppilaitosten lähettyville tarvittaisiin enemmän asuntoloita, jotta vanhemmat päästäisivät tyttönsä kouluun. Vastikään uutisoitiin myös kampanjasta, jonka tavoitteena on vähentää kouluraskauksia (miten, uutinen ei kertonut, kuten asian laita uutisten kanssa usein on). Herkästi käy niin, että suunnittelematta raskaaksi tullut tyttö jättää koulun kesken ja saattaa vielä muuttaa poikaystävän vanhempien luo maalle, mikäli lapsen isä ei tätä pysty elättämään.

Erityisen irvokkaalta tuntuu ristiriita ajoittain jopa päällekäyvän hurskauden ja tavalliseksi arvioitavan käytöksen välillä. Satunnaisilta tuttavuuksilta tiedustellaan sumeilematta näiden uskonnollisista näkemyksistä, tavanomaisesta palvonta-aikataulusta ja viimeaikaisista kirkkoreissuista. Jumalalle omistettuja liikennevälineitä näkyy joka puolella (God bless the survivor! pitkänmatkanbussin takaikkunassa, You never know, God only knows! koulubussin kyljessä), mutta matkustajan sumuttaminen ja linssiin viilaaminen ei kirpaise yhtään. Vaikka vihkisormukset välkkyisivät, ei se pientä pussaamista ja puristelua estä. Ja kaikenlainen huutelu ja kommentointi, se nyt on niin viatonta ettei siitä jaksa edes mainita.

Täällä on sellainenkin hassu tapa, että tervehdittäessä kädestäpitely saattaa jatkua minuuttitolkulla. Silloinkaan, kun toinen osapuoli saa äkisti puhelun, kättelyä ei välttämättä keskeytetä. Erikoista ja jynkkämielisestä pohjoismaalaisesta ajoin kiusaannuttavaakin, muttei normaalisti mitenkään uhkaavaa. Ongelma tulee siinä, kun eräille tavanomaiseen vuorovaikutukseen kykenemättömille yksilöille kättelykin tarjoaa itsehillintää koettelevia mahdollisuuksia. Kaikki kärsivät, kun hyväuskoiset joutuvat hipelöidyiksi ja hyvät tyypit paatuneen itsesuojeluvaiston satunnaisiksi uhreiksi.

Disclaimer: Vuorokauden sisään kolme mätäistä yksilöä, lentokentän kahvilassa pitkästyttävän hikistä ja vielä yhden työpäivän verran tunteja tapettavana.

Weather today: Sadetta ja hullun kuuma

The day I gave away my first million.

Kaikki alkaa olla valmista. Tavarat melkein pakattuna ja viimeinen ilta kasilla. Loytyi jopa ravintola, jonka ruokalistassa oli mielikuvituksellisia annoksia, kuten Banana Chocolate Violence ja PhD Salad. Syotiin jalkkariksi jaateloa ja olo oli miltei eurooppalainen, ainakin ei-afrikkalainen. Hotellin menninkaistytto riemastui kun tultiin takaisin ja hyppasi innostuksissaan kaulaan. Hih.

Viimeinen potilas oli keski-ikainen mies, joka oli baarista tullessaan koheltanut fillarilla siihen malliin, etta kylkiluita oli poikki ainakin viisi ja olkapaa sijoiltaan. Maarattiin kipulaakkeita ja parempia rontgen-kuvia seka pidettiin sormet ristissa, etta ilmiselvan kivun vuoksi varovaisen pinnallinen hengitys ei menisi enaa huonommaksi eika enempia ongelmia ehtisi yon aikana kehittya. Aamukierrolla epaily herasi, etteivat hoitajat olisi toteuttaneet laakemaarayksia, mutta haastattelussa selvisi, etta mies ei itse ollut viitsinyt laakkeita hankkia. Mina mitaan kipulaakkeita tarvi. Kotoisaa.

Alle 5-vuotiaiden ja 65 tayttaneiden hoito on potilaalle ilmaista. Raskaana olevat ja HIV-positiiviset saavat myos ilmaista hoitoa, tuberkuloosin laakkeet tulevat potilaille myos maksutta. Suurin osa vaestosta maksaa kuitenkin terveydenhoitokulunsa omasta pussistaan. Erilaisia sairaskuluvakuutuksia on olemassa, yhtena suurena julkisten tyontekijoiden pakollinen NHIF, jonne palkansaaja ja tyonantaja pulittavat molemmat 3 %:a palkasta vastaavan summan kuukausittain. Yhteisot, kuten kylat, voivat liittya yhteen tarjolla olevista vakuutusjarjestelmista, joiden hinnat vaihtelevat alimmillaan noin 15 tekstiviestia vastaavasta kuukausimaksusta ylospain. Tavoitteena olisi, etta 2015 mennessa 30 % kansasta olisi jonkun vakuutuksen piirissa, nyt vakuutettuja on noin 7-9 %.

Pulssioksimetrin lisaksi hankittiin sairaalalle kirjoja, jotka kyllakin viela ovat jossain harkien vetamassa postivaunussa tulossa. Jotta potilaskansioita ei tarvitsisi enaa kursia kokoon laastareilla, ostettiin joka osastolle rei'ittimet. Kuulakynia saatiin kollegoilta juuri parahiksi paketillinen, joka iloiten otettiin vastaan. Paristoja ostettiin niin paljon kuin yhdesta kaupasta saatiin irti, jotta verenpainemittarit toimisivat taas jonkin aikaa. Koska paikkakunnalla oli tarjolla niin vahan mitaan mielekasta ostettavaa, perustettiin kriittisesti sairaiden lasten hatarahasto. Turhan monta kertaa tuli vastaan tilanne, etta ihan yksinkertaisilla jutuilla olisi voinut akuutisti kipean lapsen vointia ja ennustetta parantaa, mutta jopa henkea saastavat hoidot jaivat joskus saamatta siksi, ettei vanhemmilla ja sukulaisilla ollutkaan rahaa. Tyypillisesti raha-asiat eivat tietenkaan tulleet esiin siina kierrolla, vaan esimerkiksi seuraavana paivana, tyhjaa petipaikkaa ihmeteltaessa.

Kauniiksi lopuksi osuttiin huijarisektoriin.

Joku tassa mentaliteetissa on viela sellaista, mita ei ihan pysty kunnolla kuvaamaan. Sellaista, miten ihan joka asiassa mennaan aarimmaisen pienilla marginaaleilla sillloinkin, kun varaa olisi tehda edes pikkuisen paremmin. Etta jos korjataan auto, niin vaan sen verran, etta pohja ei putoa ensimmaisessa kaarteessa (mutta toisesta ei ollut mitaan puhetta). Etta hotellissa on juuri niin monta pyyhetta kuin on huoneitakin, niin etta sateella ollaan ilman. Etta jos veneessa pohja alkaa vuotaa, ei sille tehda mitaan niin kauan kuin joku ehtii ayskaroida yhta nopeaan. Sitten kun ei enaa ehdi ja vene uppoaa sadan metrin paahan rannasta, hoetaan yhteen aaneen, miten onnekkaita oltiin, kun ei sen pahemmin kaynyt.

Huijaritaksa of the Day: + 100 %

Song of the Week: Justin Timberlaken joku biisi (ihan lehdessa luki)

Nights before home: 2

Laatikoita ja kuutioita.

Ihmeelliset puukappaleet ovat saavuttaneet määränpäänsä.

 Noin 48 tuntia, mitä nyt viikko sinne tänne. Lähetys on saapunut! 

Kahden sadan shillingin lisämaksu olisi ollut jotenkin hankala, joten hallitus lisäsi käsittelyä helpottaakseen ylimääräisen kymppitonnin siihen päälle.

Standardihenkilö kalibroimassa laitteistoa.

Song of the Day: Mungu ibariki Afrika (paikallisen lapsen herkkänä tulkintana.)

Word of the Day: NDIZI! (koska täällä CHEESE!! on  vain eurooppalainen haavekuva).

Ihmisiä sorvin vieressä.

Töihinkin mentiin takaisin, kovin olivat jo kaivanneet. Sairaalassa on siis neljä vuodeosastoa ja synnytysosasto, päivystyspoli auki vuorokauden ympäri, leikkaus-, lastenneuvola- ynnä muuta toimintaa - plus kaikkiaan kaksi lääkäriä, täkäläisittäin Medical Officeria. Huippuarvosanoilla toisen asteen opintojen loppukokeissa voi lunastaa paikan lääketieteellisestä tiedekunnasta, missä tutkintoon johtava koulutus kestää kuusi vuotta eli vastaa siis kestoltaan meikäläistä systeemiä. Hämäävästi doctoriksi puhutellaan lisäksi mm. Assistant Medical Officereita (AMO), joita löytyy talosta muutamia ja jotka vastaavat paljosta potilastyöstä osastoilla ja leikkurissa johtajalääkäreiden puurtaessa hallintoa ja muuta ylilääketiedettä. Päivystyspolia taas pyörittävät päävastuullisina Clinical Officerit, joilla on kolmen vuoden diagnostiikkaan tähtäävä ja niin ikään tohtorin titteliin oikeuttava koulutus. CO-pohjalta voi jatkaa kolmen vuoden työkokemuksen jälkeen AMO-tutkintoon, jolloin kokonaisopiskeluajaksi muodostuu viisi vuotta.

Kahden vuoden koulutus on myös sertifioiduilla sairaanhoitaja-kätilöillä, jotka voivat halutessaan jatkokouluttautua diplomi- ja degree-tasoisilla tutkinnoilla, yhteen menoon suorittaen neljä vuotta lisää. Jos menee välillä töihin, viimeinen jakso pitenee vuodella. Koko sairaalassa taitaa olla kaksi hoitajaa, jotka ovat suorittaneet diplomitutkinnon ja degreetä ei ole kenelläkään. Degree-tutkinnot keskittyvät johonkin erikoisalaan, esimerkiksi anestesiologiaan. Sairaanhoitaja-kätilön täytyy kuitenkin valmistuttuaan työskennellä 3-4 vuoden ajan ennen kuin valtion stipendipaikkaa jatko-opintoihin voi hakea. Omalla rahalla opiskelua voi jatkaa vaikka heti, julkisessa koulussa noin TSH 300 000 tai yksityisessä oppilaitoksessa TSH 1,600 000 lukuvuosihintaan. Jos vielä huvittaa ja perhe antaa periksi, yliopistoon voi hakea lääkäriksi lukemaan 6-7 vuoden hoitajaopintojen ja kenties 3-4 vuoden työssäkäynnin jälkeen.

Päivälehden koulutusliitteessä lohduteltiin lukion loppukokeissaan möhlineitä, että aina on opetustoimi ja terveysala. Ei kovinkaan yllättävästi täällä on pulaa osaavasta terveydenhuollon henkilökunnasta. Lääkärit keskittyvät Dariin ja saattavat sanoa julkisessa virassa hallinnoimansa TT-laitteen olevan rikki, jotta osakkuus yksityisessä kuvantamiskeskuksessa olisi tuottoisampi. Onneksi meidän sairaalan röntgenlaite on toiminut uskollisesti ja luotettavasti jo vuodesta 1972. 

Kun itse tekee, se ihmetyttää.

Aika kuluu, rusketusraidat tarkentuvat ja iho kuoriutuu hiljakseen. Komennus lähenee loppuaan ja viimeiset päivät ovat askareita täynnään. Lähtöhaikeuksia tulee kesken kaiken, mieleen nousee asioita, joita jää väistämättä tällä erää tekemättä. Työmatkan varrella tienpielessä laiduntavat pikkulehmätkin ovat jo kasvaneet paljon isommiksi.

Mielenkiintoista, miten vieras ja käsittämätön konsepti lasten leikki tuntuu monelle aikuiselle olevan. Maalattiin tienvierustan nurmikolla palikoita ja saatiin nopeasti monipäinen yleisö, kirkosta palaavia lapsia pyhäpuvuissaan ja takseista nousseita, kummastuneita aikuisia. Kysyivät, teemmekö taidetta, eivätkä selityksistä huolimatta tuntuneet oikein tajuavan. Lasten leikkiin? What's the benefit? Lapset kyllä luonnostaan ymmärsivät, mitä puupalikoilla voi tehdä, vaikkeivät koskaan olleetkaan sellaisia nähneet. Varttuneemmatkin pojat tulivat aikansa laitamilla norkoiltuaan vähän koettamaan, minkä jälkeen myös pienimmät rohkaistuivat mzungujen outojen, värikkäiden kuutioiden äärelle.

Olkoon siis kantaaottavaa käsitetaidetta. 

Lapsilla ei täällä tosiaan kummoisia leikkivälineitä ole; ostaa eivät voi nekään, joilla rahaa olisi. Parhaissa supermarketeissa saattaa olla muutama kirkkaan muovinen, kehnolaatuinen tekele kaupan ja värikynät ovat kelvotonta, terottaessa katkeilevaa sorttia. Kahvan päässä työnnettäviä tai kepillä ohjailtavia fillarinkumeja on näkynyt muutamia. Hyppynaru on sidottu nilkkaan takertuvista liekaheinistä ja maahan viskatut käärepaperitkin ovat leluina käytössä, mutta useammin näkee pienen lapsen kantavan selässä toista, vielä pienempää. Harvoin se on leikkiä.

Once we saw one kid making a perfect replica of this out of red clay on the ground.

Järjestään jokainen tuntui olettavan, että jos haluamme värillisiä puisia kuutioita, palkkaamme maalarin (ja näinhän vahingossa tapahtui, mutta työsuhde jäi hedelmättömäksi, koska diy). Jos ihan itse maalaamme puisia kuutioita spray-maalilla, olemme taiteilijoita (ja alamme saada ostotarjouksia). Autojen ja prätkien tuunaaminen on viileetä, mutta siihen käytetään lähinnä tuunauskaupasta ostettuja tuunaustarroja ja -tarvikkeita. Kiinalaiseen tyyliin hyvällä maulla photoshopatut hedelmäasetelmajulisteet ja ökykartanoiden kuvat koristavat valtavina, kiiltäväpintaisina julisteina koteja ja kahviloita. Ravitsemusliikkeet, kampaamot ja kioskit ovat toistensa kopioita. Kaikista saatavilla olevista vihanneksista ja viljakasveista valmistetaan joka paikassa samoja ruokia samoilla resepteillä.

Samaan aikaan on olemassa tällaisia. Ainakin sitä toivoisi, että lapset voisivat edes välillä irtaantua arjesta, hyödystä ja Maslowsta siksi aikaa, ettei mielikuvitus aivan hengiltä näivettyisi. </deep_thoughts>

Random Greetings from Carpenter: 4

DHL of the Day: Today? Who told you that?!